Pakkaspäivistä selviytyminen eläinten kanssa

17.01.2021

Viime päivinä on pakkanen paukkunut, täällä meillä Muuramessa oli kylmimmillään -29 astetta! Asiakkaamme usein kysyvät, miten eläimemme kestävät kylmää. Tässä blogissa kerron, paleleeko lampaiden varpaita ja miten kanit pysyvät lämpiminä. Saatte myös yllättäviä suosittelijoita Myllyn villaisille torkkupeitoille.

Loimien suoristelua
Loimien suoristelua

Kanat eivät kestä kovia pakkasia

Meillä Vanhalla Myllyllä eläinten tiloista ainoastaan kanala on eristetty ja siellä on lämmitin. Suomalaiset maatiaiskanat kestävät hyvin kylmää. Lumettomana aikana ne jopa ulkoilevat pikkupakkasella. Yli kymmenen asteen pakkanen alkaa kuitenkin olla niin kylmä, että vaarana on helttojen paleltuminen, vaikka kana muutoin pysyisikin vielä lämpimänä. Kanalan lämpötila pidetään meillä talvella plussan puolella hetkittäisiä yöllisiä viileämpiä hetkiä lukuun ottamatta.

Kanalaa lämmitetään sähköllä toimivalla lämmittimellä ja tarvittaessa viritellään lisäksi lämpölamppu kanojen päälle. Kanalan koko on mitoitettu pienelle parvelle niin, että kanamäärä itsessään myös lämmittää tilaa. Kanalan pohjana on kestopehku eli käytännössä kakkakomposti. Kun pehku kompostoituu, se tuottaa lämpöä kanalaan. Päällimmäisenä on aina puhdas kuivikekerros, eli kanojen ei tietenkään tarvitse kakassa tepastella.

Ai ulos lumihankeen? En kyllä mene! T.Siiri-kana
Ai ulos lumihankeen? En kyllä mene! T.Siiri-kana

Kylmillä ilmoilla kanat touhuilevat sisätiloissa ihan samoja juttuja kuin muutoinkin eli syövät, kylpevät, kuopsuttelevat jne. Rehunkulutus lisääntyy kylmillä ilmoilla, kun energiaa kuluu lämpimänä pysymiseen.

Villa lämmittää lampaita

Lampaat eivät ole kylmästä moksiskaan! Lampaiden villa keritään kaksi kertaa vuodessa (keväällä ja syksyllä), koska liian pitkäksi kasvanut huopunut ja takkuinen villa tuntuu epämukavalta, aiheuttaa iho-ongelmia eikä se myöskään lämmitä kunnolla. Syksyllä keritty villa on kovien pakkasjaksojen tullessa kasvanut juuri sopivaksi ja se on kuohkean ilmavaa. Villakuidun ominaisuuksista myös ihmisten käyttöä ajatellen voit lukea aikaisemmasta blogitekstistä täältä.

Lampailla on oltava jokin kuiva ja tuulensuojainen paikka. Meillä lampaat pääsevät päiväsaikaan kulkemaan sisälle ja ulos lampolasta aina kun haluavat. Usein ne tyytyväisen oloisena pötköttelevätkin ulkona lumihangessa! Kanojen tapaan myös lampaillamme on kestopehku, joka kompostoituessaan tuottaa lämpöä. Pintaan lisätään aina uutta olkea/heinää siten, että lampailla on kuiva alusta. Kovimmilla pakkasilla, etenkin jos lisäksi tuulee, lampaat kaivavat pehkuun itselleen kuoppia, joissa on lämmin makoilla.

Kylmillä ilmoilla on tärkeää, että lampailla on riittävästi ruokaa tarjolla. Kylmälampolassa myös vesihuoltoon on kiinnitettävä pakkasilla erityistä huomiota. Myllyn lampaat saavat lämmintä vettä juodakseen useita kertoja päivässä.

Ei paljon palele
Ei paljon palele

Kanit kasvattavat paksun talviturkin

Monista tuntuu hämmästyttävältä, että kanit pienikokoisina eläiminä pärjäävät hyvin kylmässä. Mielikuva saattaa syntyä siitä, että monilla kani on lemmikkinä kotona sisätiloissa. Sisäkani ei tietenkään keskellä kylmää jaksoa ulosvietynä siellä pärjääkään, mutta koko ajan ulkolämpötilassa oleva kani kasvattaa ilmojen viiletessä muhkean talviturkin. Lemmikkikanit ovat samaa lajia kuin villikaniini. Kylmänkestävyyden ymmärtämistä voikin auttaa se, että miettii sitä villikaniinia ulkona kuusen juurella tai koloonsa kaivautuneena. Ei sille ihan helposti liian kylmä tule! On muuten tärkeää muistaa, että paitsi sisäkanin ulosvieminen kesken talven voi olla kanille haitallista, myöskään ulkolämpötiloihin tottunutta kania ei voi tuoda kesken talven sisälle. Äkillinen lämpötilanvaihdos paksun talviturkin kasvattaneelle kanille voi aiheuttaa jopa lämpöhalvauksen.

Vaikka kuiva kylmyys ei kania haittaa, kaneilla on oltava tuulensuojainen ja kuiva paikka, johon mennä sääolojen sitä vaatiessa. Myllyn Maltti- ja Valtti-kanit elävät talliolosuhteissa. Lämpötila on sama kuin ulkona. Molemmilla pojilla on oljilla täytetty koppi äärimmäiseen lämmittelyn tarpeeseen, mutta eipä tuonne sisälle niin kovasti tuule muutoinkaan. Pojat viihtyvätkin enemmän noiden koppien katoilla kuin niissä sisällä. Lämmin vesi useita kertoja päivässä ja vähän tuhdimpi ruoka riittävät lisähoidoksi kylmimpään aikaan, muuten olosuhteet ovat heillä samat kuin kesällä.

Maltti ja Valtti pääsevät kulkemaan ulkotarhoihinsa vapaasti ja kulkevatkin lumiseen tarhaan ja takaisin sisään usein. Maltti on sisällä olevan pesäkopin lisäksi tehnyt itselleen mieluisamman tuulensuojapaikan ulkotarhaan vievän kulkurampin alle. Rampin alle hän on kaivanut melko syvän onkalon, jossa on mukava oleilla. Minulle tämä aiheutti ensimmäisellä kerralla pienen paniikin, kun pupusta ei näkynyt missään! Vihdoin viimein mahallaan pienessä kanin kulkuaukossa maaten lampulla rampin alle tähyillen näin pienen tupsun vaaleaa karvaa; siellähän se Maltti oli tyytyväisenä päiväunilla.

Maltti ulkoilee
Maltti ulkoilee

Aasit tarvitsevat kovilla pakkasilla takit päälle

Aasit eivät kestä aivan mahdottoman kylmiä ilmoja. Nekin kuitenkin kasvattavat melkoisen tuuhean talvikarvan ilmojen viiletessä. Tämä tapahtuu vähän vaivihkaa, mutta eron huomaa kyllä selkeästi kun vertaa kesällä ja talvella otettuja kuvia. Kuivassa tuulettomassa pakkasilmassa aasit pärjäävät hyvin ilman loimitusta, jos lämpötila ei laske alle kymmenen pakkasasteen. Etenkään päivällä kylmä ei pääse tulemaan, koska ainakin Myllyn aasit Iina ja Karoliina ovat lähes jatkuvasti liikkeessä. Heillä onkin muiden eläintemme tapaan päivisin itse mahdollisuus valita ovatko sisällä pihattotallissa vai ulkona tarhassa. Sisällä tallissa on kuivaa ja tuuletonta, mutta lämpötila ei juuri poikkea ulkolämpötilasta.

Aasien kesä- ja talvikarvalla on vissi ero
Aasien kesä- ja talvikarvalla on vissi ero

Hankalia sääolosuhteita vastaan aasit suojataan loimilla. Hevosvarusteliikkeissä on myytävänä sen sata eri sorttista loimea erilaisiin talleihin, erilaisille hevosille ja eri sääoloihin tarkoitettuna. Aaseille on hieman hankala löytää hyvin istuvia varusteita, koska ne ovat eri mallisia kuin saman korkuiset ponit. Seuraavaksi kerron vähän meidän aasien loimituksesta, jossa ollaan yritysten ja erehdystenkin kautta löydetty aika toimivia ratkaisuja.

Sadekelillä käytetään pelkkiä ohuita sadeloimia, jos lämpötila on plussan puolella. Löysimme hyvät sadeloimet, jotka on varustettu korkealla kaulaosalla, joten ne saadaan istumaan aaseillekin melko hyvin ilman että ne roikkuvat liikaa.

Sopivia toppaloimia emme ole oikein onnistuneet löytämään. Kokeilemamme toppaloimet jäävät helposti rinnan edestä roikkumaan aivan liian alas, jolloin on vaarana että aasi kompuroi loimensa kanssa. Loimen tai peiton on kuitenkin oltava riittävän lämmin suhteessa sen painoon, koska loimi painaa aasin omaa karvaa littanaksi. Jos loimi ei ole riittävän lämmin vaan ainoastaan painaa karvapeitteen liiskaan (jolloin sekään ei lämmitä niin hyvin), tulee helposti kylmä. Pienellä pakkasella aasimme käyttävät öisin ohuita villaisia ostoloimia. Nämä eivät kuitenkaan alkuunkaan riitä, jos pakkasta on lähelle 30 astetta. Toppaloimien sijaan Iina ja Karoliina käyttävät todella kylmillä keleillä yöaikaan peittoja, jotka on loimivyöllä kiinnitetty. Tässä ratkaisussa ei ole kompurointivaaraa lainkaan ja se on toiminut meillä oikein hyvin. Peitot ovat ihmisten vanhoja peittoja, joita olemme saaneet lahjoituksina.

Aasityttömme ovat olleet tyytyväisiä myös hahtuvalangasta virkattuihin viltteihin. Nämä ovat siis samanlaisia kuin mitä meillä Myllyn torkkupeittoina on myynnissä! Aasien viltit on virkattu lankakerien jämäpätkistä eivätkä ne ole siis esteettisesti ehkä ihan yhtä kauniita kuin ihmisille tarkoitetut. Mutta yhtä lämpimiä tuntuvat olevan eivätkä pitkäkorvat ole ulkonäöstä valittaneet. Hahtuvasta virkattu viltti on todella kevyt, mutta lämmittää hyvin. Villa lämmittää myös kosteana eli jos juostessa tulee vähän hiki, niin ei heti haittaa lämmittävyyttä. Näitä villavilttejä aaseillamme käytetään lämpökerroksena sadeloimen alla, jos ei ole kovin kylmä tai sitten peiton alla lisälämpönä todella kovilla pakkasilla.

Mistä sitten tietää, onko aasilla kylmä? Omaa eläintään on osattava tulkita, jolloin siitä huomaa aika helposti, jos sillä on epämukava olo. Kylmyys näkyy ainakin meidän aaseille helposti myös pienoisena peppujen tutinana. Loimen lämmittävyyden sopivuuden voi helposti tarkistaa työntämällä käden loimen alle: jos eläin tuntuu loimen alta lämpimältä, loimi on ihan riittävä. Samalla voi hetken lämmitellä myös hoitajan jäätyneitä sormia...

Puita ja kuumaa juomaa

Eläimemme pärjäävät siis melkoisen pienellä lisähoidolla myös kylmimmillä ilmoilla. Lämmintä vettä kun kantaa useita kertoja päivässä ja huolehtii, että kaikilla on sapuskaa nenän edessä, niin asiat ovat jo aika hyvin. Kanalan lämmitin ja aasien loimet kun vielä kunnossa, niin eläimet ovat vallan tyytyväisiä. Emännästä sen sijaan huolehditaan kuumalla kahvilla sekä lämpimillä varusteilla. Vaikka täytyy myöntää, että joskus on kädessä märät käsineet ja vatsa kurnii... Niin kuin moni eläimenomistaja tietää, eläimistä pidetään aina parempaa huolta kuin itsestä!

Puita uuniin taloa lämmittämään
Puita uuniin taloa lämmittämään

Asiakkaatkin saadaan sulatettua ulkoilun jälkeen kun huolehditaan että talo on lämmin (puita uuniin!) ja kaakaovesi kuumaa 😊

Meillä on talviaikaan pihassa myös pieni pulkkamäki. Sepän pajalla on nuotiopuita asiakkaiden käyttöön. Lämpimästi päälle ja ulkoilemaan! Nähdäänhän pian?

Katri

P.S. Aikaisemmat blogitekstit löydät täältä.