Villasta on moneksi

Miksi lampaat keritään? Sattuuko se lammasta? Miksi villa lämmittää niin hyvin? Mitä Vanhan Myllyn lampaiden villasta tehdään? Tämänkertaisesta blogista saat vastaukset näihin kysymyksiin. Kerron myös miten meidän lampaiden ensimmäinen kerintä meni (ei ihan niin kuin Strömsössä!).

Vanhan Myllyn lampaat
Vanhan Myllyn lampaat

Villan ominaisuudet

Miksi villa lämmittää ja mitä on lanoliini? Minäpä kerron!

Jos puhutaan ihmisten (tai eläinten, kuten koirien tai hevosten!) käyttöön tarkoitetuista vaatteista ja asusteista, villalla on muutamia mahtavia ominaisuuksia tätä käyttöä ajatellen: lämmittävyys ja kosteudensitomiskyky. Villakuidut ovat ohuita ja kiharaisia, minkä vuoksi villakuituihin jää paljon pienen pieniä ilmataskuja. Näiden ilmataskujen ansiosta villa muodostaa eristävän, lämmittävän kerroksen vaatteena käytettynä. Toisin kuin esimerkiksi puuvilla, villa lämmittää myös kosteana. Tämä johtuu siitä, että villa voi imeä huomattavan määrän kosteutta kuitujen sisään ilman, että kuidun pinta tuntuu kostealta.

Villa on myös paloturvallisempi kuin keinokuidut. Tämä on hyvä ominaisuus esimerkiksi retkeilyvaatteissa, joissa oleskellaan nuotiolla. Villan syttymispiste on korkea - yli 500 astetta - eikä se sula kuten keinokuidut.

Sitten on vielä se lanoliini! Lampaan villa sisältää lanoliinia eli lampaanvillarasvaa. Villaan se tulee lampaan ihon rauhasten erittämänä ja suojaa lammasta liialliselta kosteudelta. Lanoliinista valmistetaan voiteita, joita käytetään erityisesti imettävien äitien haavautuneille nänneille, mutta myös rohtuneisiin huuliin, vaippaihottumaan ja ihon erityisen kuiviin kohtiin.

Jos villan ominaisuudet kiinnostavat tarkemmin ja asiantuntevammin selostettuna, lisää tietoa löytyy esimerkiksi Marja-Leena Puntilan Villaoppaasta, joka löytyy Suomen Lammasyhdistyksen sivuilta täältä: https://lammasyhdistys.fi/wp-content/uploads/2016/03/villamoniste.pdf

Uskaltaisin väittää, että suomalainen lampaanvilla on myös eettinen valinta tekstiilikuituna. Aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta säästetään se kuitenkin johonkin toiseen kertaan. Mutta jos mieltäsi askarruttaa jokin asia tähän liittyen, vastaan mielelläni kysymyksiin parhaan tietoni mukaan tai vinkkaan lisälukemista internetin ihmeellisestä maailmasta.

Leena-lampaan villaa
Leena-lampaan villaa

Kerintä

Suomessa eläinsuojelulaki velvoittaa keritsemään lampaat vähintään kerran vuodessa, mutta kaksi kertaa vuodessa on suositeltavaa. Kerintää ei siis suoriteta ensisijaisesti siksi, että saataisiin villa talteen, vaan lampaan hyvinvoinnin vuoksi. Keritsemätön villa kasvaa pitkäksi, takkuuntuu ja huopuu aiheuttaen lampaalle mm. iho-ongelmia.

Monet asiakkaani ovat kysyneet, sattuuko kerintä lammasta. Kun kerintä tehdään huolellisesti ja osaavissa käsissä, lampaalle ei aiheudu siitä kipua sen enempää kuin vaikkapa ihmiselle hiusten leikkuusta tai koiralle trimmauksesta eli ei lainkaan.

Kerintä voidaan tehdä sähkökäyttöisellä kerintäkoneella tai erilaisilla käsikeritsimillä. Vanhan Myllyn lampaiden ensimmäinen kerintä oli hieman surkuhupaisa kokemus, haluaisitko kuulla ja naureskella?

Hyvät sähkökäyttöiset keritsimet ovat niin kalliita, että ajattelin, etten sellaiseen ainakaan vielä investoi. Nopeampi se toki olisi, mutta koska lampaita on vain neljä, ajankäyttö ei ole ihan niin minuutin päälle. Päätin hankkia käsikeritsimen, joka malliltaan poikkeaa hieman perinteisistä kerintäsaksista (en tässä nyt merkkiä kuitenkaan mainitse), koska vaikutti tosi kätevältä. Sittenpä keväällä oikein apujoukkojen kanssa sovittiin kerintäpäivä. Mukana oli mm. eläintenhoitajaopiskelija, joka oli meillä työharjoittelussa. Ajattelin, että hänkin oikein hyvää oppia saisi lampaan kerinnästä. Siinä niin ammattitaitoisesti patsastelin ja selostin kerinnästä. Kun kaikki tarvikkeet oli varattu valmiiksi ja ensimmäinen lammas valmiina kerintään, ei muuta kuin naps naps villat pois! ...kunnes totesimme, että mitään napsahduksia ei kuulunutkaan, keritsin ei leikannut mitään! Ei yhden yhtä villahahtuvaa. Eikä vika ollut keritsijän osaamattomuudessa. Kokeilin nimittäin omiin hiuksiinikin sitä, eikä leikannut edes niitä!

Koska lampaat kuitenkin oli saatava kerittyä, eikä paikkakunnalta mistään myymälästä siihen hätään saanut toisenlaista käsikeritsintä, hätä keinot keksi. Isot keittiöfiskarssit olivat ihan tylsät, joten uskokaa tai älkää, lampaidemme ensimmäinen kerintä tehtiin askartelusaksilla! Siis sellaisilla lapsen käteen sopivilla tylppäpäisillä pikkusaksilla. Maailman nopein keino se ei todellakaan ollut ja osa villastakin oli sellaista silppua, ettei siitä oikein kummasti mihinkään käyttöön ollut. Saattoi olla myös keritsijöiden selät koetuksella. Pääasia kuitenkin oli, että lampailla oli helpompi olla kun pitkästä villasta pääsivät. Kehotin kyllä harjoittelijaa olemaan ihan hirveästi koulussa mainostamatta tätä villannyhräysoperaatiota...

Kerinnässä kaikista eniten jännittääkin se, ettei vaan onnistu saamaan haavaa lampaalle, mikä on toki aina mahdollista kun leikkaavien terien kanssa ollaan tekemisissä. Perinteiset kerintäsaksetkin ovat teräväkärkiset eikä niitä siis tällainen superherkkänahkainen keritsijä uskalla käyttää. Ainakin niiden käyttö vaatisi vielä harjoittelua. Parhaimmaksi välineeksi osoittautui kokeilujen myötä koiran trimmeri, jollainen taloudesta löytyi valmiina. En olisi uskonut, että se pystyy rasvaiseen ja tiheään lampaanvillaan, mutta niin vaan pystyy! 

Riimu kaipaa vielä vähän säätöä
Riimu kaipaa vielä vähän säätöä

Aino, Fanni, Pirkko ja Leena ovat suhtautuneet uskomattoman kärsivällisesti kerintäkokeiluihin. Tarkoituksena on, että tilanne ei olisi heille stressaava ja siksi kerintään täytyy käyttää hieman aikaa, jotta lammas pysyy rauhallisena. Kerinnän ajan lampaamme ovat riimu päässä, mutta usein naru voi olla ihan löysällä. Mitä useampi kerintäkerta on takana, sen nopeammin he muistavat, että kerinnän jälkeen on mukava olla kun pääsee kutittavasta ja kuumottavasta paksusta villasta eroon. 

Lajittelu, pesu, kuivatus ja karstaus

Yhdestä lampaasta tulee kerintäkerralla löyhästi pakattuna kaupan kestokassillinen villaa. Villasta lajitellaan pois heitettäväksi selvästi todella likaiset (lue: kakkaiset), huopuneet sekä ihan pientä silppua olevat villat. Samalla poistetaan mahdolliset roskat kuten heinänkorret. Jos villasta olisi tarkoitus kehruuttaa lankaa, tässä vaiheessa se lähetettäisi kehräämölle. Meidän lammasmäärä on kuitenkin niin pieni, että ainakaan vielä ei ole villoista lankaa kehruutettu. Ehkä sen voisi opetella itse tekemään? Pari rukkiakin talosta nimittäin löytyisi. Se taitaa tosin olla hieman vaikeampaa kuin miltä näyttää!

Lajitellut villat pestään pariin kertaan. Meillä pesuun käytetään marseillesaippuaa. Kovin tujuja pesuaineita ei voi käyttää, kun tarkoituksena ei ole pestä villarasvaa kokonaan pois.

Karstat
Karstat

Villa kuivatetaan ilmavasti, minkä jälkeen se on valmista karstattavaksi. Karstauksen tarkoituksena on saada sikin sokin olevat villakuidut samansuuntaisiksi, jolloin villaa voidaan paremmin käsitellä. Langan kehrääminen ei esimerkiksi onnistu ilman karstaamista. Isojen villamäärien karstaukseen on olemassa karstamyllyjä, mutta meillä on toistaiseksi hyvin pärjätty ihan perinteisillä käsikarstoilla. Haluaisitko kokeilla karstaamista? Nykäisepä seuraavan kerran kotieläinpihalla vieraillessasi minua hihasta niin kokeillaan! Tätä pääsee kokeilemaan halutessaan myös vanhempi-lapsi -toiminnassamme tai lastenkerhossa (nämä pyörivät keväisin ja syksyisin kysynnän mukaan, lisätietoa tulossa olevasta tai ilmoittautumisvaiheessa olevasta toiminnasta löytyy aina etusivun ajankohtaista-osiosta).

Vasemmalla karstaamaton, oikealla karstattu
Vasemmalla karstaamaton, oikealla karstattu

Villan käyttö

Vanhalla Myllyllä villasta suurin osa on tähän asti pussitettu varvasvälivillaksi. Varvasvälivilla ei suinkaan ole - kuten jotkut ovat luulleet - lampaan varpaiden välissä kasvanutta villaa vaan se on tarkoitus laittaa omiin varvasväleihin. Miksi ihmeessä? Villan käyttö varvasväleissä ja nivelpinnoilla on vanha konsti, jolla on tarkoitus ehkäistä varvasvälien hautuminen ja ihon rikkoontuminen sekä hoitaa jo hautumaan päässeet varpaanvälit kuntoon. Kuten aikaisemmin mainitsin, villa imee itseensä runsaasti kosteutta ja sisältää lanoliinia. Näihin ominaisuuksiin sen hoitava vaikutus perustuu. Tätä tuotetta asiakkaamme ovat ostaneet paitsi itselleen, myös läheisille ikäihmisille. Villaa oli taannoin testissä myös eräällä vaellusporukalla Keski-Euroopassa ja sieltä tuli myös peukkua palautteeksi. Kyllä vanha kansa siis konstit tietää!

Karstattua villaa käytetään myös erilaisissa huovuttamalla tehtävissä käsitöissä ja askarteluissa joko luonnonvärisenä tai värjättynä.

Varvasvälivillaa
Varvasvälivillaa

Viime aikoina olen tehnyt koekappaleita huopasaippuasta. Huopasaippua on palasaippua, jonka päälle on huovutettu villasta huopakerros. Huopapäällys toimii pesusienenä ja saippuavaahto tulee sen läpi. Huopasaippuaa voi käyttää vaikka koko vartalon pesuun. Saippuaa on kätevä käyttää, koska se ei ole märkänäkään liukas. Saippua on myös helpompi käyttää loppuun asti. Koekäyttäjät ovat olleet tyytyväisiä tuotteeseen, joten sitä tullaan piakkoin näkemään myynnissä täällä meillä! Pyrimme kaikessa mahdollisessa tukemaan suomalaista työtä, joten luonnollisesti palasaippuoina Myllyn huopasaippuoissa käytetään kotimaista saippuaa. Testikappaleet ovat olleet hajusteettomasta saippuasta valmistettuja, mutta ehkä jotain keväisen tuoksuvaakin saadaan valikoimiin. Oletko sinä käyttänyt huopasaippuaa tai tehnyt sellaisen itse?

Villasta on moneksi! Yksi varsin voimaannuttava käyttötarkoitus on vielä mainitsematta. Arvaatko mikä se on? No tietenkin lampaan rapsuttelu 😊 Siitä saa iloa sekä rapsuttaja että rapsutettava. Ainoa, Fannia, Pirkkoa ja Leena ei useimmiten tarvitsekaan kahta kertaa pyytää rapsutettavaksi, vaan tulevat juoksujalkaa ensimmäisestä kutsusta.

Rapsuta mua! t. Leena
Rapsuta mua! t. Leena